Pääkirjastosta lainasin Aarni Koudan runokokoelmia. Otavan 1924 kustantama ja painama Aurinkohäät oli edelleen avohyllyssä lainattavissa. Vanhan kirjan takaa löytyi vanhan lainaustenhallintajärjestelmän kortti. Viisi lainaajaa siihen on merkitty, neljä numerollaan, viimeinen sukunimellään.
Oli Nevonmaa kirjastovirkailijoille varmaan tuttu.
Itsenäisyyspäivän jälkeen on Koutaa lainannut. Liekö sotamuistelot ahdistaneet? Niinhin Koudasta löytyi apu:
Vapautes hinnan maksanut oot kerta,
sen riittää täytyy, ja se riittää saa.
Ei janoo vainiomme enää verta,
vain viljelystä vartoo vapaa maa
(Aarni Kouta: Vapauden takeet. 1924)
Näistä korteista tuli 1970-luvulla Kuopion Niiralan sivukirjastossa seurattua ketkä muut kirjoja ovat lukeneet. Joidenkin hyvien kavereiden numerotkin muistin, sitten oli eräs numero, jota opin pitämään kirjan laadun merkkinä. Tuo numero takataskun kortissa oli suorastaan suositus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti